Jos nyt kirjoittaisin biisin, sen kertosäe olisi tällainen:
"Luota vaan elämään,
siihen terävään ja hämärään
sillä kaikki on staroja,
sussakin virtaa kultaoja"
Mutta en nyt sitä tee, odotan hyvää hetkeä. Mutta, mutta! Luovuuden näkökulmasta ei ole hyvää eikä huonoa hetkeä. Se semmoinen hetki on nyt.
Siis: kun aiot, aio nyt.
Mertzi
Luovaan ajatteluun, sivutoimisyltiöpäiseen filosofointiin, arjen outoon innostavuuteen ja jokaisen ihmisen pienimuotoiseen sankaruuteen syventyvä blogi.
maanantai 2. elokuuta 2010
lauantai 31. heinäkuuta 2010
Mitä emme kerran luoneet
Osallistuin seitsemän vuotta sitten hollantilaisen professorin ja muutoskonsultti Adriaan Bekmanin workshopiin. Tänä aamuna löysin sattumalta muistiinpanot, jotka tuolloin tein. Bekman jaotteli todellisuuden sellaiseen, jota emme ole luoneet ("vesi") ja sellaiseen, jonka olemme ("ikkuna").
Minä en ole luonut tätä aamua, mutta tämän tekstin olen. Nyt se on osa todellisuutta. Professori Bekman yllyttääkin meitä paremmin ymmärtämään omia luomuksiamme. Siis sitä kieltä, jolla ne meille puhuvat. Kuuntelemmeko, kun ikkuna kuiskaa "pese minut"? Millaiseen todellisuuteen kirjoitus minua ja sinua kutsuu?
Entä tavoitammeko koskaan sitä, mitä emme kerran luoneet? Niitä sanoja, jotka jonottivat tajuntamme hämärillä, kiemurtelevilla käytävillä ja joutuivat palaamaan nimettömään alkuyöhön. Niitä lauseita, jotka liukastuivat tietoisuutemme portailta kollektiiviseen sumuun ja katosivat?
Ehkä ne kaikki vaappuvat jonain päivänä eteemme ja sanovat: "olemme nyt tässä, kirjoita meidät tuleksi".
Mertzi
Minä en ole luonut tätä aamua, mutta tämän tekstin olen. Nyt se on osa todellisuutta. Professori Bekman yllyttääkin meitä paremmin ymmärtämään omia luomuksiamme. Siis sitä kieltä, jolla ne meille puhuvat. Kuuntelemmeko, kun ikkuna kuiskaa "pese minut"? Millaiseen todellisuuteen kirjoitus minua ja sinua kutsuu?
Entä tavoitammeko koskaan sitä, mitä emme kerran luoneet? Niitä sanoja, jotka jonottivat tajuntamme hämärillä, kiemurtelevilla käytävillä ja joutuivat palaamaan nimettömään alkuyöhön. Niitä lauseita, jotka liukastuivat tietoisuutemme portailta kollektiiviseen sumuun ja katosivat?
Ehkä ne kaikki vaappuvat jonain päivänä eteemme ja sanovat: "olemme nyt tässä, kirjoita meidät tuleksi".
Mertzi
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Uutinen luovuusmanagerin toimistosta
Kaivinkoneet rouhivat hiekkamaata viereisellä tontilla. Tuuli kuulustelee pihalla lehtipuita. Heinäkuu kompastelee elokuun kynnyksellä. Mutta kaikesta huolimatta tämä on paras päivä aloittaa Luovuusmanagerin blogin pitäminen!
Syvennyn blogissani:
1. luovaan ajatteluun
2. sivutoimisyltiöpäiseen filosofointiin
3. arjen outoon innostavuuteen ja
4. jokaisen ihmisen pienimuotoiseen sankaruuteen.
Kiva lista, vain mikä? Näistä aineksi aion vaivata taikinan, josta voimme yhdessä leipoa sämpylää, patonkia, limppua, piirakkaa ja pullaakin. Siis kuvainnollisesti.
Olen varma, että jotain hyvää tapahtuu. Ja sitä tapahtuu koko ajan.
Siis tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!
Mertzi
Syvennyn blogissani:
1. luovaan ajatteluun
2. sivutoimisyltiöpäiseen filosofointiin
3. arjen outoon innostavuuteen ja
4. jokaisen ihmisen pienimuotoiseen sankaruuteen.
Kiva lista, vain mikä? Näistä aineksi aion vaivata taikinan, josta voimme yhdessä leipoa sämpylää, patonkia, limppua, piirakkaa ja pullaakin. Siis kuvainnollisesti.
Olen varma, että jotain hyvää tapahtuu. Ja sitä tapahtuu koko ajan.
Siis tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!
Mertzi
Tilaa:
Kommentit (Atom)